Toisinaan itsensä tuntee vanhaksi kuin taivas. Tänään tuli yksi niistä hetkistä, kun piti miettiä, onko liian nuori tekemään tiettyjä asioita. Istuin keinutuolissa neulomassa villasukkaa. Puuttui vain kaappikello ja kissa. Tätä tasapainottaakseni päätinkin sitten katsoa DareDevil-elokuvan. Jotenkin kuvittelisin, että sitä eivät katso ne, jotka yleensä istuvat keinutuolissa neulomassa.

Vanhuus lienee sinällään vain mielentila. Ainakin olen kuullut useampien ihmisten sanovan niin. Itse taidan olla niitä ihmisiä, jotka ovat jo varsin nuorena vanhoja - ainakin sen valossa, miten elämässäni toimin. No, jostainhan niiden tulevaisuuden vanhustenkin on tultava.