Joululahjojen ostaminen ja pakkaaminen kysyy hermoja. Minulla on keskimääräisen rautaiset hermot asioihin, mutta lahjojen haaliminen ja paperiin kääriminen vie aina voiton hermoista. Ehkä yksi syy siihen hermojen kärähtämiseen on se, että vuodesta toiseen yrittää mahdollisimman salaa ja huomaamatta vääntää niitä kääröjä kasaan. Tähän salailuun liittyy tietysti se, että pitää olla salamaa nopeampi, jotta ei tule yllätetyksi housut kintuissa tai ehkä paremminkin lahjapaperit kädessä. Kun tarkkuutta vaativaan työhön lisätään kiire, kaaos on valmis, enkä minä ole koskaan toiminut hyvin sellaisessa kaaoksessa. Hallittu kaaos toimii aina, mutta ei tuollainen kaoottinen kaaos, jossa ei voi tietää, minne sakset ovat kadonneet, kun ne vasta äsken oli tuossa JA KUKA PRKL VEI TEIPIN JA MIHIN!!!!?

Onneksi joululahjoista suurin osa on jo hankittu. Vain pieniä, yksittäisiä täydennyksiä täytyisi vielä löytää. Yksi loistokeksintö tälle joululle oli tilata valokuvakirja lapsesta lähisukulaisille ja kummeille. Kirjat tulivat hyvissä ajoin ja niiden pakkaaminen on pari pykälää helpompaa kuin epämääräisen muotoisten vaatenyssäköiden tai keramiikkatonttujen. Kun on huono tuuri, avokin syntymäpäivät osuvat vielä ennen joulua kohdalle. Onneksi ostin sen verran reilulla kädellä avokille noita lahjuksia, että sieltä oli helppoa paketoida yksi lahja toisenlaiseen paperiin ja piilottaa vähän eri paikkaan. Joululahjat kun survotaan suoraan pukin säkkiin, josta niitä ei kukaan kaiva pois ennen aattoiltaa. Itse en suoraan sanoen edes viitsi enää toista kertaa ottaa esille jo kertaalleen pakattuja lahjoja.

Lapsena oli jotenkin niin huikaisevan jännittävää, kun yläkerran portaiden alle ilmestyi isoja muovikoreja, joihin pikkuhiljaa kasvoi suuremmat ja suuremmat lahjapinot. Totta kai joskus tuli käytyä kurkkimassa, lukeeko missään paketissa omaa nimeä, mutta kertaakaan en uskaltautunut yhtään avaamaan edes pikkuisen kulmasta. Jotenkin oli sellainen pelko, että lahjat jäävät kokonaan saamatta, jos jää kiinni siitä kurkkimisesta. Ja toki niin olisi voinut käydäkin. Oman lapsen kohdalla olen ajatellut mahdollisimman kauan salaa ostaa lahjoja, kun se vain on mahdollista. Jossain vaiheessahan se totuus lapselle valkenee kuitenkin, että joulupukki on.. no, kyllä te tiedätte.