Toisinaan tulee mieleen, mitä ihmettä olen missään vaiheessa nähnyt tämän hetkisessä avokissani. Verhotanko päätyi seinään vihdoinkin, pitkän muistuttelun seurauksena. Ainoa pieni mutka matkassa on se, että verhotangon pidikkeet on kiinnitetty liian lähelle toisiaan. Ongelma siitä tulee siinä kohtaa, jos haluaisi saada verhot ikkunaan siten, että ikkunoiden reunat peittyisivät niiden verhojen alle. Tällä hetkellä toinen verhoista jää reunaan vedettynäkin kymmenisen senttiä ikkunan laidasta. Avokin kommentti oli, että hän ei ollut tullut ajatelleeksikaan asiaa.

Eipä tietenkään. Milläs sitä ajattelisi, jos ei ole mitään, millä ajatella?

On miehiä, jotka oikeasti osaavat ja ymmärtävät tällaiset perushelpot tehtävät ja sitten on niitä, joille on aivan turha antaa edes maalipensseliä, jos haluaa saada seinään maalia. Ilmeisesti verhotanko on nyt otettava vielä kertaalleen alas ja kiinnitettävä uudelleen, jotta verhot saa oikeasti laitettua. Varmaankin on tehtävä kyseinen operaatio ihan itse, jos haluaa saada sen kerralla kuntoon.