En tiedä, kuinka monessa muussa taloudessa on selkeät väistämissäännöt sille, kuka vessaa käyttää. Valaisen tilannetta sen verran, että asutan lapsen ja avokin kanssa 50-luvun omakotitaloa, johon on tehty vuosien varrella useita remontteja. Käytössä meillä on kaksi vesiklosettia, joista pienempi sijaitsee asunnon ylemmässä kerroksessa ja suurempi alemmassa kerroksessa. Alemman kerroksen huussi on enemmänkin yhdistetty wc, kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone. Kyseiseen kopperoon on ahdettu monia toimintoja kohtuullisella menestyksellä. Tänään menestys kuitenkin loppui lyhyeen, kun kaikkien taloudessa asuvien 3 henkilön piti päästä samaiseen koppiin yhtä aikaa. Ongelma on siinä, että vain tässä suuressa kylpyhuone-kompleksissa on suihku.

Aamu alkoi varsin iloisella huudolla lastenhuoneesta ja huudosta saattoi selvästi päätellä lapsen olevan sairaana. Kuten lapsiperheissä hyvin tiedetään, kova yskiminen voi laukaista oksennusrefleksin ja yleensä se laukeaa juuri silloin, kun lapsi on sylissä. Tänä aamuna tätä ihanuutta saatiin todistaa kahteen otteeseen ja toisella kertaa onneton avokkini oli linnoittautunut kylpyhuoneeseen ajamaan partaansa - tai jotain muuta yhtä yhdentekevää. Avokkini on ennenkin törmännyt siihen, että mitä omituisimmista tilanteista hänelle luetaan lakia. Tällä kertaa ilmoitin tyynesti, että niillä, joiden päälle on oksennettu, on etuajo-oikeus alakerran kylpyhuoneeseen. Kiltisti avokki poistui kylpyhuoneesta ja minä sain rauhassa putsata sekä lapsen että itseni ja vaihtaa puhtaat vaatteet molemmille.

Noin yleensäkin minusta on asioita, jotka ovat kiireellisempiä ja oikeuttavat vessajonossa etuiluun. Esimerkkinä mainittakoon, että varsinaisen vessaistuimen käyttö on monissa tilanteissa se ensimmäinen oikeutus etuiluun. Tässä talossa toki suosittelen käyttämään ylemmän kerroksen vinttikomeroa, jos haluaa varmistaa oman rauhan toimituksen aikana.